Illyrian Marbas

  • Holstein-tamma VH21-044-0122
  • Syntynyt 17.10.2021 (8-vuotias)
  • Säkäkorkeus 166cm
  • Omistaja Poppy Meyer (VRL-01272), Illyria Sporthorses
  • Kasvattaja Illyria Sporthorses (Itävalta)
  • Kilpailee rataesteillä tasolla 140cm
  • Ratsastaja Michael Bergen
  • Characteristics

    Illyrian Marbas on säyseä hevonen, jolla ei tammoille tyypillisiä huonoja piirteitä tai hormoneista johtuvia mielen ailahteluita. Punarautias tamma onkin tästä syystä Illyrian tallihenkilökunnan ehdoton suosikkihevonen, sillä Marbasin kanssa pystyy touhuta ilman stressiä. Marbas on poikkeuksetta aina rauhallinen, kun sille tehdään erilaisia hoitotoimenpiteitä, eikä se välitä vaikka toisinaan sen ympärillä kävisikin melkoinen hässäkkä. Marbas on rauhallisella käytöksellään tehnyt myös suuren vaikutuksen paikalliseen eläinlääkäriin, joka on selvästi ottanut Marbasin kuin omakseen. Tammaa hemmotellaankin aina eläinlääkärin ollessa paikalla tuoreilla porkkanan paloilla ja onpa taskunpohjalta saattanut livahtaa tamman suuhun kerran tai kaksi sokerinpalakin.

    Marbas on herkkä ratsu, joka toimii erinomaisesti kevyellä ohjasotteella. Tamman työmoraali on hyvä ja se kuuntelee ratsastajaansa. Ominaisuuksiensa puolesta Marbas soveltuu myös erinomaisesti amatööriratsastajille ja tammasta tulisikin erinomainen opetusratsu. Marbas ei jännitä uusia tilanteita, vaan käyttäytyy aina rauhallisesti. Nämä piirteet tekevät Marbasista hyvän kilpakumppanin, sillä tamman kanssa reissatessa ei tarvitse jännittää sitä, kuinka se käyttäytyy vieraassa paikassa.

    Marbasilla on hyvä hyppytekniikka ja se avaa hyvin takaa hypyn aikana. Marbasin laukka on kuitenkin aavistuksen hidastempoista, joten tammaa on ratsastettava voimakkaasti eteen, jotta rata saadaan suoritettua aikarajan puitteissa. Marbas on hevonen, joka tekee työtä käskettyä, eikä pahemmin jää miettimään tai kyttäämään radalla. Kaiken kaikkiaan Marbas on erinomainen nuori estelahjakkuus, jolla on poikkeuksellisen säyseä luonne ja selvästi silmää esteille.

    Pedigree

    i. NABERIUS
    ERJ II, PSB II
    ii. NOTHREDAME X
    tummanruunikko, 166 cm
    iii. NEVER TOO LATE
    iie. PRIYANKA
    ie. LEONORE
    ruunikonkimo, 163 cm
    iei. LORD BROCKTREE
    iee. LUX NUBIA
    e. BELLA CIAO
    ERJ I
    ei. HALOGEN
    mustanruunikko, 170 cm
    eii. HARLEM QUIN
    eie. ARGENTINA
    ee. PALLANTINE
    ruunikko, 161 cm
    eei. QUINTUS I
    eee. GOLDFEVER

    Latest news

    January 2022: Puolan Varsovassa oli parhaillaan käynnissä kansallisen tason kisaviikonloppu ja Illyrian Marbas oli totta kai ilmoitettu mukaan 140cm luokkaan. Totutusta poiketen ratsastin tällä kertaa Marbasia itse, sillä tamman vakioratsastaja Michael Bergen kärsi parhaillaan rajusta vatsataudista. Epäilemättä mies oli syönyt muutama päivä sitten jotain sopimatonta hotellin buffetissa. Niin tai näin, pääsin kerrankin radalle itse Marbasin kanssa ja olin kerta kaikkiaan innoissani. Olin treenannut tammaa kotona harvakseen ja Marbasilla oli aina ilo ratsastaa. Tamma on kuuliainen ja suorittaa esteradalla aina oppikirjamaisen tarkasti ja tietysti ratsastajaa kuunnellen.

    Ei siis ollut ihme, että lauantai-illan pääluokassa perusradalta tuli puhdas suoritus ja olimme Marbasin kanssa uusinnassa. Aikamme oli tosin oli ollut heikoimmasta päästä, joten uusintaan lähdimme ensimmäisten ratsukoiden joukossa. Tämä tiesi sitä, etten voinut tarkastella muiden ratsukoiden suorituksia ja etsiä sitä kautta radan polttopisteitä.

    Lähtömerkin saatuamme nostin tammalla laukan. Minun täytyi ajaa Marbasia vahvasti eteen, sillä tammalla on todella hidas laukka ja se jostain syystä tykkää hypätä lähes nollavauhdista. Puolivälissä rataa tiesin jo, että aikamme ei tulisi riittämään kärkikahinoihin ja ihmettelinkin, kuinka Michael onnistui saamaan Marbasin joka kerta liikkumaan radalla niin sutjakkaasti. Ajatuksieni karkaaminen kostautui lopulta kaksoissarjalla. Marbasilla oli aivan liian hidas vauhti sarjan ensimmäiselle osalle, joten kakkososalle tamma ponnisti käytännössä paikaltaan. Marbas yritti parhaansa mukaan venyttää ja olisimme selviytyneet esteestä puhtain paperein, mikäli kyseessä ei olisi ollut leveä okseri. Marbasin takajalat ottivat rajusti kontaktia puomeihin alastulovaiheessa, mutta kaikeksi onneksi se ei sotkeutunut takanaan hajoavaan esteeseen. Maaliin päästyämme suuntasin tamman kanssa välittömästi varikkoalueelle, jotta voisin tarkistaa tamman jalkojen kunnon, koska okserista saatu isku jalkoihin oli ollut niin raju.